Taiwanin ihmeelliseen maailmaan
Karanteenin jälkeen pääsin vihdoinkin aivan kunnolla sinne, minne olin alun perin lähtenytkin: uuteen, vieraaseen ja täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin. Siitä hetkestä lähtien, kun hotellihuoneeni ovesta ulos astuin, on elämä ollut yhtä hullunmyllyä ja sinne tänne ryntäilyä. Pääosin olen nauttinut tähänastisesta ajastani Taiwanissa, mutta välillä kaikki tuntuu aika hektiseltä. (Tästä johtuen tämäkin kirjoitus on jotain kaksi kuukautta myöhässä :'))
(vko 34)
Maanantai
Karanteenihotellini ala-aulaan saapuessani sain heti ensimaistiaisen Rotary-meiningistä: mukavia ihmisiä ja paljon kuvia. Tietenkin minua jännitti aivan sietämättömän paljon, eikä hymyilemisestäkään meinannut tulla yhtään mitään. Tästä kuitenkin selvittiin, ja seuraavaksi astuin yhdysvaltalaisen vaihto-oppilaan Robertin kanssa hänen isäntäperheensä auton kyytiin.
Heitimme matkalaukut Robertin uuteen kotiin ja asunnon pikaisen kartoittamisen jälkeen ajokkimme nokka kääntyi kohti Sun Moon Lake:a.
Perillä matkasimme turistiveneen kyydissä järven poikki, kiipesimme portaita ja tutustuimme paikalliseen temppeliin ja sen historiaan. Tämän lisäksi pääsin myös vähän taiwanilaisten katukauppojen, ruokien ja teen makuun. Reissun aikana tapasin ensimmäisen host-äitini sekä -siskoni.
Järveilyn jälkeen pääsin tutustumaan väliaikaiseen kotiini ja huoneeseeni. Olin kieltämättä hyvin yllättynyt (niin kuin melkein kaikesta muustakin siihen mennessä), mutta kuitenkin tyytyväinen. Huoneeni oli mukava, ja isäntäperheeni oli jopa hankkinut minulle BTS-kuvakortteja, kun olin aiemmin ohimennen maininnut bändistä pitäväni.
Purin matkalaukkuni pikaisesti (ja näin huoneeni sai uuden vivahteen :')). Jonkin ajan kuluttua lähdimme syömään host-siskoni Ivyn tädin ravintolaan. Pitkän, aurinkoisen ja raskaan päivän jäljiltä päätäni särki ihan mukavasti, mutta hengissä kuitenkin selvisin. Illallisen jälkeen seurasi pikainen käynti paikallisessa ruokakaupassa, joka oli sekin yllättävä kokemus.
Totta puhuen en ollut varautunut aivan tällaiseen ensimmäiseen päivään. Mielessä oli enemmänkin rauhassa asettumista ja rentoutumista, mutta menihän se näinkin.
Tiistai
Tiistai olikin sitten hieman rennompi päivä. Soittelin videopuhelua Ruotsiin ja Suomeen päin kaverille ja siskolle. Puhuimme vähän kaikenlaista, ja taisi siinä Skypekin kaatua vajaan neljän tunnin jälkeen, mutta onneksi WhatsApp pelasti. Pääsimme myös vertailemaan vaihtoa eri kulttuurien ja järjestöjen kannalta.
Illalla lähdin vielä käymään Ivyn ja host-äitini Mian kanssa Costcossa, joka on suuri tukkutyyppinen myymälä. Taiwanin erikoisuutena paikanpäällä sai myös "ilmaisnäytteitä" monista myytävistä ruokatarvikkeista.
Keskiviikko
Seuraavaksi oli taas vähän tapahtumatäyteisempi päivä. Lähdin Ivyn ja hänen kaverinsa kanssa kaupungille ja sanomattakin koin uusia asioita ja ilmiöitä. Ihan ensimmäiseksi oli mielenkiintoinen bussimatka hieman hurjahkon kuskin kyydissä. Ylipäätään busseilla matkustaminen isossa kaupungissa ei ollut minulle tuttua ennestään, joten vähän kyllä hirvitti. Mopoja liikenteessä oli myös ihan kiitettävästi.
Kauppakeskukseen päästyämme kaikki tuntui tietenkin erilaiselta, vaikka pääidea nyt olikin ihan sama kuin Suomessa. Suurimman eron kuitenkin sai aikaan ostoskeskuksen pelihalliosasto, joka oli oikeastikin aika laaja. Oli ehkä vähän orpo olo, mutta ihan kiinnostavaa nähdä livenä sellaisia asioita, joita normaalisti näkee vaan ruudun läpi sarjoissa.
Kiertelimme myös ostoskeskuksen läheisiä katukauppoja, ja pääsin maistamaan muun muassa mustekalapalluroita (Takoyaki) ja kananjalkoja, joista jälkimmäiset olivat liian tulisia ja toisissa suutuntuma vielä liian outo. Bubble Milk Tea sen sijaan maistui paremmin kuin hyvin.
Illalla vietimme Ivyn serkun syntymäpäiviä Ivyn tädin ravintolassa. Tarjolla oli kakkua ja jonkin sortin keskusteluakin syntyi, vaikka kommunikaation kanssa olikin ongelmia.
Päivän lopuksi pääsin vielä ensimmäistä kertaa moottoripyörän kyytiin, ja voin sanoa, että kokemus oli jopa pelottava, mutta silti yksi mahtavimmista kokemuksista tähän mennessä.
Torstai
Torstaina menimme Ivyn ja hänen kavereidensa kanssa käymään samassa ostoskeskuksessa missä olimme olleet edellisenä päivänä. Pääsin tutustumaan pelihalleihin vähän lähemmin ja itsekin kokeilemaan paria "laitteista". Hieman sisäinen introverttini ja kielimuuri haittasivat, mutta kivaa oli.
Pari kuvaa keskiviikolta ja torstailta
Perjantai
Perjantaina ajoin host-äitini kanssa bussireitin koululle, jotta se tulisi tutuksi seuraavaa viikkoa varten. Sen jälkeen menimme syömään, kävimme muun muassa kirjakaupassa ja leipomossa. Myös National Taichung Theater tuli käytyä läpi, ja siellä sainkin kuulokkeiden kautta opastuskierroksen englanniksi ja pääsin nauttimaan vähintäänkin mielenkiintoisesta valo-show'sta.
Myöhemmin illalla pääsin jo toisen kerran moottoripyörän kyytiin ja tällä kertaa nautin täysin siemauksin.
Lauantai
Lauantaina ei tapahtunut mitään ihmeempiä sen lisäksi, että pääsin kokemaan jälleen yhden uuden elämyksen. Menimme Ivyn ja hänen parin kaverinsa kanssa rullaluistelemaan (erilaisilla vehkeillä kuin mitä olen aiemmin käyttänyt). Jonotimme mukavat kaksi tuntia, mikä tosin tuntui kahdelta päivältä :') Joka tapauksessa oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Rullaluistelurinki sijaitsi samassa ostoskeskuksessa, joka oli palvellut meitä koko viikon.
Sunnuntai
Viikon päätti reipas ja toiminnantäyteinen sunnuntaipäivä. Kiertelimme vähän siellä ja täällä koko isäntäperheeni voimin. Aamulla kävimme niin sanotulla aamutorilla, jossa myytiin monenmoista, ja hoidimme siellä myös lounaan pois alta. Loppupäivän aikana kävin niin monessa paikkaa, että en meinannut laskuissa pysyä. Välietappeina toimivat vanha perinteinen asuinalue, "postimerkkitalo", urheilukenttä, Little ZhongXing Court, kirjasto, puisto, jokin kauppakeskuksen tapainen sekä suosittu ananaskakkukuppila, joka sijaitsi ananasfarmin yhteydessä. Viimeisimpänä mainittuun saikin jonottaa ihan reippaasti. Päivä päättyi ruokailuun katuravintolassa, ja tässä vaiheessa oli jo niin väsy ja päätäkin särki, että näytin luultavasti aika kuolleelta.
Fiiliksiä
Ensimmäinen viikko nyt mitä ilmeisimmin oli oikeastaan pelkkää totuttelua, ja suurimman osan ajasta tuntuikin, että oli repäisty ihan väärään ja outoon paikkaan. Koko juttu - vaihtovuosi ja Taiwanissa asuminen - tuntui aaaaaivan epätodelliselta. Montakohan kertaa ensimmäisen viikon aikana mietin, että mihin sitä oli tullut lähdettyä... no joo, minun matikallani ei vastaukseen päädytä. Vaikka tunteet olivatkin aika sekavat ja suorastaan unenomaiset, päällimmäisenä makasi tieto siitä, että kyllä siihen tottuisi, ja että eläähän tässä piti itse kunkin, joten mieli avoinna ja uteliaana eteenpäin!
Niin ja siis säästä nyt puhumattakaan.