Pitkä matka

Taiwaniin matkustaminen oli jo itsessään minulle täysin uusi ja vieras kokemus. Edellisen kerran olen lentokoneen kyydissä istunut reilut kuusi vuotta sitten, enkä silloin joutunut vaihtamaan konetta tai muutenkaan huolehtimaan mistään. Tällä kertaa asiat olivat vähän toisin, mutta onneksi nytkään ei tarvinnut aivan yksin pärjätä.

Lähtö

Lauantaina herätys soi neljältä aamuyöstä. Nousin ihmeellisen pirteänä huolimatta siitä, kuinka vähän olin nukkunut (siis koko viikolla). Sirpa oli valmistanut meille oikein täyttävän ja monipuolisen aamupalan, josta riitti leipiä ihan evääksi asti. Aamupalan ja muiden aamutoimien jälkeen olikin meillä suuntana jo lentoasema.

Ajelimme pitkin rauhaisaa Suomen maata ja täytyy kyllä sanoa, että vähän haikea fiilis oli jättää niin kauniit maisemat taakse. (Olisin ottanut kuvan lumoavista sumuisista pelloista, mutta puhelimeni kameran laatu liikkuvasta autosta ei olisi ilahduttanut kenenkään silmää. Niin ja tahdoin keskittyä itse hetkeen.) Alkumatkasta mieleen pompsahteli paniikinomaisia ajatuksia siitä, mitä kaikkea olin unohtanut, mutta kun hetken mietti, niin muisti, että olihan ne tullut sitten kuitenkin pakattua.

Helsinki-Vantaan lentoasemalle päästyämme ei minulla oikein ollut minkäänlaisia tuntemuksia. Tapasin matkakumppanini, toisen Taiwaniin lähtevän vaihto-oppilaan, Siirin, ja Sirpan johdatuksella kävimme lähtöselvitykset läpi. Sitten alkoi äiti jo vähän vetistellä, joten eikun vain liikettä kinttuun ja turvatarkastukseen. Kaikki meni hyvin ja pienen odottelun jälkeen istuttiinkin jo koneessa.

Ensimmäinen lento

Ensimmäinen lento tosiaan kesti sen kolmisen tuntia, mikä tuntui kuluvan ihan silmänräpäyksessä. Lentokoneessa oli aivan eri systeemit kuin ennen. Jokaisen paikan edessä oli älytaulu, jolta pystyi niin katselemaan elokuvia kuin kuuntelemaan musiikkiakin. Myös esimerkiksi pelien pelaaminen ja lentokonekameran seuraaminen oli mahdollista. Ainoaksi huonoksi puoleksi voisin sanoa sen, että esimerkiksi elokuvaa katsellessa kuuluivat kuulutukset kuulokkeista kovalla äänellä (ja vaikka niitä ei olisi edes ollut).

Koneen vaihto

Frankfurtiin laskeuduttiin noin 9.20 paikallista aikaa, minkä jälkeen portaita odotettiin reipas hetki ja lentokenttäbussia vielä toinen. Lentokenttä oli valtava, niin ulkoa kuin sisältäkin. Vaihtoaikaa oli yhteensä noin kaksi tuntia, mikä tuntui aluksi pitkältä ajalta, mutta valui nopeasti läpi sormien. Kertaakaan ei keretty mihinkään istahtaa.

Jonkin verran me Siirin kanssa haahuilimme, apua usealtakin taholta kysyen, mutta lopulta löysimme oikean suunnan. Läpipääsyä jouduimme kuitenkin odottamaan sen 20 minuuttia, kun uloskäynnin kanssa oli jotain häikkää. Check-in sujui notkeasti, passin tarkastuksestakin päästiin reippaasti läpi (vaikka olimmekin aluksi väärässä jonossa).

Kaiken kaikkiaan koneen vaihto olisi mennyt aika nappiin, ellei turvatarkastus olisi ollut niin tukossa. Useammasta tarkastuspisteestä oli auki vain yksi ja lähteviä lentoja kaksi, joten eteneminen oli sanomattakin hidasta. Jossain vaiheessa meidän lennolle lähteville luvattiin, että kone kyllä odottaisi, joten ainakin itse sain siinä vaiheessa jonkinmoisen mielenrauhan.

Lopulta meidät vedettiinkin jonon välistä turvatarkastukseen ja hommaan pistettiin vähän vauhtia. Seuraavaksi puolijuoksua läpi lipuntarkastuksesta ja käytäviä pitkin koneeseen. Taisin itse asiassa olla viimeinen matkustaja, joka koneeseen astui. Omalle paikalle istuessani kädet valehtelematta hieman tärisivät, olimme Siirin kanssa niin helpottuneita. Lento kohti Taiwania lähti vain noin puoli tuntia myöhässä :')

Toinen lento

En ollut varmaan koskaan ennen istunut 13 tuntia täysin paikoillani, mutta olihan se kokemus sekin. Valkoisin kaavuin, maskein ja visiirein varustautuneet kauniit lentoemännät olivat hyvin ystävällisiä. Heti tuli sellainen tunne, että nyt ollaan jossain ihan muualla. Ruokia tarjoiltiin kaksin kappalein, jotka sai molemmat valita kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäisellä ruoalla otin kanaa ja riisiä ja toisella munakkaan. Aterioiden kanssa tuli maittavia lisukkeita, esimerkiksi hedelmiä ja jogurttia. Myös kasvisruoka sai kehuja Siirin puolesta.

Aika kului tietenkin hitaammin kuin ensimmäisellä lennolla, mutta loppujen lopuksi 13 tuntia ei tuntunut aivan mahdottomalta ajalta. Värkkäsin puhelimella, katsoin elokuvan ja kuuntelin musiikkia. Tarkoituksena oli myös nukkua, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Saatoin torkkua yhteensä ehkä reilun tunnin, mutta en sen enempää. Uni oli kyllä välillä tulossa, mutta sitten piti herätä ruoalle. Ja tämä tapahtui tietenkin molempien aterioiden yhteydessä.

Saapuminen Taiwaniin

Lentokone laskeutui Taoyuanin kansainvälisen lentoaseman kentälle aamukuuden maissa paikallista aikaa. Heti koneesta poistuttuamme meitä vastassa oli hyvin ystävällinen mies, joka kertoi saattavansa meidät kaikkien järjestelyiden läpi ulos asti. Odotimme vielä yhden vaihto-oppilaan koneesta, minkä jälkeen vaihdoimme puhelimiemme SIM-kortit. Seuraavaksi vuorossa oli papereiden näyttöä, passin tarkastusta, koronatestiä, turvatarkastusta ja ohjeiden saantia. Helpotukseksemme myös matkalaukkumme olivat tulleet perille saakka.

Ehkä mieleenpainuvin "tapahtuma" lentokentällä oli se, kun astuimme ensimmäistä kertaa ulos hyvin ilmastoidusta lentokenttärakennuksesta. Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta ei aivan uusi. Olihan sitä ennenkin tullut saunassa istuttua... Vaihdoimme Siirin kanssa aavistuksen kauhistuneita katseita, mutta jatkoimme urheasti matkaa (vaikkakaan en ihan hirveästi nähnyt, kun lasit olivat ihan huurussa).

Tiemme Siirin kanssa erkanivat, ja siirryin vastaanottavan rotaryklubini edustajiston seuraan. He olivat hyvin mukavia: heti tarjottiin vettä ja kysyttiin, oliko nälkä. Kerkesimme taksia odotellessa keskustella vähän kaikenlaista, eikä minua edes jännittänyt vieraan kielen puhuminen vieraille ihmisille.

Taksin tultua taksikuski otti matkalaukkukärryni ja vei sen autolle. Hyvästelin Rotary-ihmiset ja seurasin taksikuskia vähän toimettomana. Olihan se omatoimisena ihmisenä vähän outoa vain kävellä perässä, kun toisella oli kaikki laukkuni. Tavarat pakattiin taksiin, minä hyppäsin saunasta suihkutilaan ja sitten auto starttasi.

Taksimatka oli mielenkiintoinen. Ajotapa ei ollut aivan sitä, mihin olin Suomessa tottunut. Onneksi en vauhtia pelkää. Taksikuski oli ystävällinen. Hän ei puhunut englantia, mutta kyseli Google-kääntäjän avulla kaikenlaista, esimerkiksi pitäisikö pysähtyä ja oliko ilmastointi okei. Hän myös pysäytti koko taksin ja siirsi edessäni olevaa penkkiä eteenpäin, jotta minulla olisi tarpeeksi jalkatilaa (jota minulla lyhytjalkaisena oli jo valmiiksi).

Hotelli

Saavuin karanteenihotellille noin puolentoista tunnin taksimatkan jälkeen. Vastassa oli Rotaryn porukkaa ja minulle pukattiinkin matkaan iso kassillinen vähän kaikenlaista syötävää ja juotavaa. Pian suojavarusteisiin pukeutunut hotellin työntekijä ohjasi minut laukkuineen omaan huoneeseeni. Oli vasta varhainen aamupäivä, mutta en ollut nukkunut viimeisen 20 tunnin aikana montaakaan silmällistä, joten olo oli vähän hatara. Reippaana tyttönä kuitenkin valvoin ihan iltayhdeksään asti ennen kuin annoin unen voittaa.

Ensimmäinen päivä hotellilla oli aivan järkyttävä nukkumattomuuden ja lievän pahan olon takia. En saanut syötyä oikein mitään ja kaikki energia, joka oli uusien ihmisten tapaamisesta tullut, katosi kuin tuhka tuuleen. Soittelin siinä kuitenkin vielä videopuhelua Suomeen, ja vaihdoimme hieman kuulumisia.

Alla hieman kuvia hotellihuoneesta ja saamistani ruoista. Pyydän anteeksi sotkuisuutta ja muutakin epäjärjestystä.

Seuraava aamu

Maanantaina heräsin yhdeksän aikoihin. Heti oli tosi paljon parempi olo, kun olin saanut vähän unta kalloon. Isäntäperheeni oli myös lähettänyt minulle "Bubble Tea":n, ja sitä juodessani olisin rehellisesti sanottuna voinut itkeä ilosta.