Karanteeniviikko
Taiwaniin saavuttuani minulla tosiaan oli edessäni seitsemän päivän karanteeni yksin omassa hotellihuoneessani. Saavuin hotellille sunnuntaiaamuna 14.8. ja lähdin maanantaiaamuna 22.8.. Karanteeniaika oli minulle henkilökohtaisesti ihan okei kokemus, mutta ei se kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut.
Ruoka
En ole ihan varma, mistä kannattaisi aloittaa, mutta ehkä hotellin ruoka on ihan hyvä aihe siihen tarkoitukseen. Saimme siis kolme ruokaa päivässä: aamupalan, lounaan ja päivällisen. Ruoka tuotiin tiettyinä kellonaikoina hotellihuoneen oven edessä olevalle penkille, josta sen sai sitten itse hakea. (Tämä oli myös meidän vaihto-oppilaiden karanteeniajan ainoa kosketus ulkomaailmaan.)
Ylipäätään ruoka oli laadukasta ja hyvää, ja olisinkin varmaan pitänyt siitä enemmän, jos makuaistini ja vatsalaukkuni olisivat taiwanilaiseen ruokaan tottuneet. Suomessakaan en aivan hirveästi mausteisia tai rasvaisia ruokia syönyt, joten pieni totutteleminen siinä oli (ja on edelleenkin). Mausteet, kastikkeet, vaalea leipä ja keitetyt vihannekset ovat olleet kaikista haastavimpia, mutta kyllä niihinkin ajan myötä sopeutuu.
Alkuviikosta ei ruoka hirveästi maistunut, mutta loppuviikosta huomasin olevani jo oikeastikin nälkäinen. Lempiruoikseni päätyivät riisi, hedelmät, tuoreet kasvikset ja kananmuna, jota olikin jossain muodossa lähes joka ruoassa. Yllätyksekseni huomasin pitäväni sienistä, joita en ole oikein koskaan syönyt, ja myös tortillasta löytyneet rusinat maistuivat.
Puuhataan
Viikko on pitkä aika olla yksin eristyksissä, jos ei keksi mitään tekemistä. Niinpä hommasin itselleni jonkinmoisen päivärytmin, kuten äitikin ehkä vain noin sata kertaa ehdotti.
Aamulla heräilin seitsemän aikaan ihan rauhassa ja odottelin aamupalan saapumista. Aamupalan jälkeen tein aamutoimet, ja sitten vuorossa olikin vajaan tunnin treeni. Tämän jälkeen lounas. Ruokaa odotellessa oli aikaa katsoa YouTubea tai vastaavaa ja juoda purkki maitoa (siis sellainen pillimehun kokoinen purkki). Monesti tässä välissä myös soitettiin kotoa aamutoimien keskeltä.
Syötyäni oli vuorossa tunnin jooga, jonka jälkeen kävin suihkussa ja vaihdoin yöasun. En pitänyt päivävaatteita koko karanteenin aikana. Kun olin ehkä noin kello kolmelta iltapäivällä valmis yöpuulle, meni loppupäivä aika lailla somessa, sarjaa katsoen tai kirjoittaen. Joinain päivinä olin myös videoyhteydessä Suomeen. Päivällisen jälkeen iltatoimet ja sitten yhdeksän tienoilla paapimaan.
Tällä rutiinilla menin koko viikon lukuun ottamatta lauantaita, jolloin vähän laiskotti. Tekemättömissä väleissä saatoin joko pelata, harjoitella kiinaa tai tuijottaa ikkunasta ulos. Myös taiwanilaisten uutisten seuraaminen televisiosta oli minulle mieluista puuhaa, vaikka en mitään ymmärtänytkään.
Fiiliksiä
Kaiken kaikkiaan introverttina ja omaa aikaa tarvitsevana pidin tästä järjestelystä. Vaikka välillä tulikin pakottava tarve päästä ulos ja nähdä muita ihmisiä, oli uuteen totuttelu ja unirytmin vakauttaminen ihan kätevää tehdä tällä tavalla. Henkilökohtaisesti pidän rutiineista, mutta jossain vaiheessa alkaa aivot vähän pehmenemään - varsinkin kun ulkona odottaa aivan uusi ja jännittävä maailma.
Löysin itseni monesti tuijottamasta ikkunasta ulos toivoen, että tämä karanteeni loppuisi jo. Näköalat ja sää hotellihuoneen ikkunasta alkoivat nekin lopulta vaikuttaa yksitoikkoiselta. Sen takia olinkin hirvittävän iloinen, kun keskiviikkona satoi ja vähän ukkostikin. Tosin se taas sai minut haluamaan ulos entistä enemmän...
En tuntenut itseäni suoranaisesti yksinäiseksi, sillä joku oli melkein joka hetki tekstiviestin tai soiton päässä, ja varsinkin videopuhelut virkistivät mieltäni. Tosin aamuisin aina ihmettelin, että miksi kukaan ei vastaa, kunnes muistin, että kello oli monta tuntia vähemmän siellä kuin täällä.
Joka tapauksessa olin hyvin onnellinen, kun pääsin sunnuntaina pihalle huoneestani ja astelemaan Taiwanin hiostavaan ulkoilmaan. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!