Ensimmäinen kuukausi Taiwanissa oli täynnä uusia kokemuksia ja totuttelemista. Se oli melkein kuin hyppy pää edellä suoraan syvään päätyyn, mutta kokemuksesta selvittiin kunnialla.

Karanteenin jälkeen pääsin vihdoinkin aivan kunnolla sinne, minne olin alun perin lähtenytkin: uuteen, vieraaseen ja täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin. Siitä hetkestä lähtien, kun hotellihuoneeni ovesta ulos astuin, on elämä ollut yhtä hullunmyllyä ja sinne tänne ryntäilyä. Pääosin olen nauttinut tähänastisesta ajastani Taiwanissa, mutta...

Taiwaniin saavuttuani minulla tosiaan oli edessäni seitsemän päivän karanteeni yksin omassa hotellihuoneessani. Saavuin hotellille sunnuntaiaamuna 14.8. ja lähdin maanantaiaamuna 22.8.. Karanteeniaika oli minulle henkilökohtaisesti ihan okei kokemus, mutta ei se kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut.

Taiwaniin matkustaminen oli jo itsessään minulle täysin uusi ja vieras kokemus. Edellisen kerran olen lentokoneen kyydissä istunut reilut kuusi vuotta sitten, enkä silloin joutunut vaihtamaan konetta tai muutenkaan huolehtimaan mistään. Tällä kertaa asiat olivat vähän toisin, mutta onneksi nytkään ei tarvinnut aivan yksin pärjätä.

Viimeinen viikko Suomessa ennen lentoa on rehellisesti sanottuna ollut hyvin jännittävää aikaa, mikä nyt varmaan onkin aika luonnollista. Kuluneen viikon aikana on kerennyt tehdä monenmoista. Myös tunteet ovat hypelleet laidasta laitaan.

No niin. Se olisi nyt vaihtovuosi Taiwanissa edessäpäin ja melkein vuoden mittainen prosessi takana. Hermot ovat olleet pinkeinä monia kertoja, mutta pikku hiljaa alkaa valmistelut valmistua ja koneeseen pääsy lähestyä. Fiilikset ovat tällä hetkellä vähän sekavat, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.